Valoa kohti
(Latest 20 entries) (Calendar) (Friends) (My Website) (User info)
Navigate: (Previous 20 entries)
Thursday, October 9, 2008
11:37PM
Olen aloittanut uuden livejournaltilin nimikkeellä sammontakoja. Tulkaa mun frendiksi.
Wednesday, September 10, 2008
Tässä päiväkirjassa on jäävuoren huippu sisäisestä seikkailusta, joka on tehnyt minut ihanalla tavalla lapseksi jälleen.
Olen nyt tullut sellaiseen pisteeseen, jossa koen olevani jotakin niin uutta, että on aika oikeasti lopettaa tämä päiväkirja.
Aloitan uuden päiväkirjan uuden nimikkeen alla. Kiitos kaikille mukana olleille. Rakastan teitä. Ollaan Yhteydessä.
Saturday, June 28, 2008
1:03AM
hoksaan näköjään samat asiat uudelleen ja uudelleen ja kirjoitan ne tänne aina tuoreella innolla kuin paraskin dementikko
12:48AM
en enää pelkää Sävellystä enkä hurjimpiakaan riitasointuja
kaikki ovat oikeassa, jopa minä
tai ehkä pikemminkin: oikea on kaikissa
Wednesday, June 11, 2008
10:32PM
jotakin ihanaa on tapahtunut
plumpsahdin olemukseni kapeudesta tänne ihmeelliseen paikkaan
kahtiajakoisuuden ulkopuolelle
tyrannosauruksen kokoiseksi kasvanut varjoni
ei enää hallitse minua
Monday, June 9, 2008
1:30PM
alati syvenevä kokemus elämästä
ylös ja alas ja ylös ja alas
tunnen itseni niin pieneksi ja kapeaksi
kaikki on jo valmisteltu, nyt vain
katsotaan mitä tapahtuu
kaikki käy ja pahaa ei ole
toitotan tätä, jankkaan
kunnes se menee luihin ja ytimiin ja
minusta tulee täysin peloton
kun neo antautuu smithin determinismille
yksi ja moni sulautuvat yhteen eli nollaan
jäljelle jää oraakkeli joka on en tiedä mikä, shakti tai parabrahman
jolloin koneet (henki) ja siion (aine) voivat elää rauhassa
tahdon vielä lisätä että sanat ovat aina väärässä
Thursday, May 1, 2008
11:11PM
vappu, en minä tiedä mikä se on
ilmapalloja ja simaa
ja että iskä haisee kaljalta ja äitillä on
hattu päässä
työpaikka, en minä tiedä
siellä on tylsää eikä kukaan halua mennä sinne
mutta sinne on pakko mennä
minä en aio koskaan mennä töihin
ja kun tulen isoksi niin minulla ainakin on
joka päivä karkkipäivä, enkä pese hampaita ikinä
palapelistä puuttui pala ja kävin syyttämään jumalaa
kiroilin ja näytin keskisormea taivaaseen, ja yöllä pelkäsin
että salama iskee minuun ikkunan läpi
ja papalla oli lasisen kalan sisällä karamelleja
mutta sieltä sai joka käynnillä vain yhden karkin
Villen muistojen kovalevyn eheytys käynnissä, 0,001% valmiina.
Tuesday, April 29, 2008
10:31PM
Rupean taas tänne vähän enemmän.
Minusta on tulossa mies, ja se tuntuu hyvältä.
Mies tekee omat ratkaisunsa, ja kantaa vastuun.
Ei valita, vaan hoitaa homman.
Monday, April 7, 2008
12:40PM
se kaikki tuli kerralla
hämmästellen luonnon käsittämätöntä monimuotoisuutta
eläinten ja kasvien täydellisyyttä
historian valtavuutta
tähtitaivaan loputonta syvyyttä
käännän katseeni takaisin itseeni
minä ja minun tarinani
pullistelemassa luonnon edessä
pieni mieleni vasten ilmennystä
luonto katsoo takaisin
hymyileekö se, nauraako se minua?
Ota minut takaisin!
Monday, March 31, 2008
7:38PM
panomiehiä vielä sietää
mutta ei niitä naisia, jotka antavat itsensä valloittaa
Thursday, March 13, 2008
Kun synnyt kerrostaloon keskelle kaupunkia.
Kun vietät koko lapsuutesi ja nuoruutesi liikenteen melun, katulamppujen, neonvaloisten näyteikkunoiden, kirkuvien lööppien, aivopesevien televisiomainosten, tietokonepelien, säilöntäaineiden, lisäaineiden ja väriaineiden maailmassa... Tiedätkö mitä?
Kaikista noista elektronis-esanssisista maailmanvoimista saattaa tulla sinun alemman olemuksesi muodostajia.
Sinusta saattaa tulla Esanssimies.
Niin kuin Steiner opettaa: valo kutoo perhosen.
Sinut kutoo kodinelektroniikka, pakokaasut, lisäaineet, markkinavoimat ja media.
Kasvat niihin kiinni. Tulet niistä riippuvaiseksi. Kuin robotti. Kyborgi. Olkoon henkesi riippumaton ja puhdas yläilmojen asukas, mutta sen väliaikainen ilmentäjä täällä maan päällä on niin täynnä kemikaaleja ja levottomia impulsseja, että se ei voi elää ilman niitä.
En sano tätä arvostellakseni. Aikamme huima kehitys on ollut välttämätöntä, ja Esanssilasten sukupolvi on tämän kehityksen välttämätön sivutuote.
Minä oikeasti pidän bensiininhajusta. Aina kun kävelemme tyttöystäväni kanssa kaupungilla, ja jostakin tulee jonkin (myrkyllisen, saan myöhemmin kuulla) pesuaineen tai muun kemikaalin tuoksu, minä oikein havahdun, käännän nenäni sinnepäin ja sanon "Aah!". Ja tämä tulee
aivan spontaanisti, Salla voi todistaa.
Useimmiten kun kehun jonkin tuotteen makua, käy tarkistettaessa ilmi, että siinä on hullut määrät lisäaineita.
Kun lähdemme kesällä pois kaupungista, järvelle, metsään tai pellolle, nenäni menee tukkoon, silmät vuotaa ja kurkku turpoaa. Ahdistaa. Kutittaa.
Kun pääsen kotiin, avaan postissa tulleen Gigantin mainoksen elektroniikka-sivujen kohdalta, ja yhtäkkiä olen virkeä ja innostunut. Sitten syön ostamani valmispizzan, ja on se vaan niin hyvää!
Myönnettäköön: minun mielestäni tässä on myös jotakin kaunista ja romanttista. Teknologiamme ponnistaa kuitenkin alhaalta ylöspäin: ilman luonnonhenkien ja deevojen avustusta. Tosin onhan suurella osalla tekniikkaa jo omat, äkkinäisen silmään luciferiset, mutta tarkemmin katsoen kuitenkin hyvin sympaattiset tonttunsa. Nämä ovat enkeli- ja haltijaolentoja, jotka ovat rakastuneet ja lopulta asettuneet asumaan keksintöihin, joita keksijät ja ohjelmoijat niin suurella antaumuksella ovat hioneet.
Nimittäin: samalla tavalla kuin henki saattaa asettua kirjailijan luomaan henkilöhahmoon, saattaa Tomb Raideriin rakastunut henkiolento asettua tuota bittibeibeä elävöittämään. Tästä saattaa seurata monelle nörttipojalle (ja miksei tytöllekin) mielenkiintoisia astraalisia unia.
Voisi ottaa pienen hörpyn kahvia.
Wednesday, March 12, 2008
10:40PM
Hertti kun löytyi ihana muisto Akashasta ala-aste-ajoiltani.
Monta päivää, monta välituntia, kiersimme ystäväni Petruksen kanssa sellaisen pylvään ympäri ja laulettiin "Maailman ympäri 80 päivässä" -tunnaria. Pylväs meidän välissä, toinen käsi kiinni pylvääseen, ja sitten reipasta kävelyä ympyrää, ihan vain ympyrää pylvään ympäri. Katsoimme toisiamme silmiin, laulettiin ja hymyiltiin. Se oli jotenkin käsittämättömän kivaa. Se sävel, virta, kaikki.
Kuinka aika riittänee, kun päivät lyhenee, ja maailma on suuren suuri...
Kuinka pitkä onkaan tie, kun juna meitä vie, ja laiva elefanttikin...
Muutkin meitä seuratkaa, niin hauskuus jaetaan...
10:21PM
Mitä on tullut tehtyä, se on tullut tehtyä.
Opin olemaan katsomatta taakseni.
Luulen ymmärtäväni, mitä se suolapatsas-vertaus tarkoittaa, ainakin joltain osin.
Jos jää liikaa vatvomaan ja pyörittelemään vanhoja sumuisia ratkaisujaan, häpeää ja murehtii ja märehtii, niin tajunta sinne kiinnittyy, ja raikas uusi hetki, raikkaat uudet ajatukset, eivät mahdu ilmentymään.
Limbosta pääsee hiljentymällä. Ja niin, että ei lue mitä kirjoitti vaan jatkaa eteenpäin. Ehkä kuukauden jälkeen lukee sitten taas.
Kehossa oleminen on mahtava portti tähän hetkeen; tuntuu, että tunteet ja ajatukset ovat enemmän kiinni menneisyydessä, keho eniten tässä hetkessä. Henki tietysti ikuisuudessa. Täten henki ja keho kumppanit. Keho nykyhetkessä, nykyhetki kiinni ikuisuudessa. Kosminen Keho hetkissä ilmenevä Ikuisuus.
Hirveästi miettinyt, miten ilmentää itseään. Tahdon tehdä musiikkia, kirjoittaa, henkiparannella, teosofoida.
Raha- ja työpaikkakysymykset härnää. Vaan huolehtimalla vain magnetisoi lisää huolia. Mutta tämä suomalaismiehen mieli, ei se lähde kirveelläkään. Tarvittaisiin kokonainen armeija Eckhart Tolleja ennenkuin meikäläisen kärsimyskeho saataisiin hengiltä. Toistaiseksi on vain oltava sen kanssa kamut. :)
Kaikille Kaikkea!
Thursday, February 14, 2008
3:06PM
Olen antanut Jumalalleni uuden nimen: Ihme
Ihminen on pala Ihmettä
Olen Ihmemies MacGyver:
Antakaa minulle linkkuveitsi ja vähän ilmastointiteippiä niin kampean maailman paikoiltaan!
Tuesday, February 12, 2008
Sihahdus ja kierrekorkin napsahdus. Suhinaa.
Hörps. Aah. Röyh.
Hyvältä tämä maistuu. Yhä. Siinä on kofeiiniakin, sen tuntee. Piristys ja innostus.
Muistan juoneeni ensimmäistä kertaa Coca Colaa (tai Pepsiä) pizzeriassa. Silver Moon oli paikan nimi, Väinönkadun yläpäässä. Olin ehkä 4-vuotias. Se oli jännittävän väristä ja jännittävän makuista. Ja täytyihän sen olla hyvääkin, kun iskä kerran niin sanoi.
"Aah, onpa hyvää" sanoi iskä. "Aah, onpa hyvää" sanoin minä. Mukana oli myös äiti ja sisko. Muistan kuinka vanhemmat kehuivat, kuinka paljon me molemmat jaksettiin syödä. Söin lähes kokonaisen pizzan. Halusin näyttää että pystyn siihen.
Kotimatkalla katsoin tarkasti iskän kenkiä. Iskän kävellessä ne osoittivat kummallisesti ulospäin. Minun jalkani osoittivat suoraan. Laitoin jalkani väkisin vinoon ja yritin kävellä. Aluksi se tuntui vaikealta, mutta lopulta se alkoi sujua kuin luonnostaan.
Reissun jälkeen halusin aina Coca Colaa tai Pepsiä jos menimme ulos syömään.
Mielestäni Coca Cola on mahtava symboli aikamme hullulle Halulle, sammumattomalle janolle. Annan sen edustaa kaikkea sitä kusetusta, minkä uhriksi jokainen tänne aineeseen laskeutuva joutuu. Katsokaa nyt vaikka pelkästään sen luonnotonta väriä! Kuka hullu joisi mustaa juomaa?
Silti, totuttelun jälkeen opin rakastamaan sitä.
Minä rakastin sen makua.
Rakastin sitä miltä se tuntui suussa.
laittaa leffa pauselle
mennä jääkaapille
kaataa Colaa isoon tuoppiin
laittaa kunnolla jäitä
hörps
aah
röyh
leffa
turvonnut vatsa
Toimii.
Sama koskee McDonaldsia. Lyhyt ihana unohdus. Olemme tulossa jostakin, nälkä kurnii. Äiti ehdottaa: käydäänkö hakemassa hampurilaiset? Siinä Prisman kyljessähän on se McDrive... Kyllä, ihanaa!
En minä silloin huomannut syöväni tyhjyyttä.
Yhteinen kiva juttu.
Unohdus.
Kiintymys.
McDrive.
Rakkauttahan tässä on aina yritetty. Sitä ei pidä unohtaa. Kaikki tekee parhaansa jatkuvasti.
Tuesday, January 29, 2008
6:33PM
olen hypännyt Absoluutista äärettömyyteen
sukeltanut tyhjyyteen, mennyt pimeästä portista
kuoleman kautta syntynyt uudelleen
(tässä on tyhjä tila maailmoiden välissä)
totuuteni on ilo, iloni on rakkaus elämään
elämä on valon ja pimeyden leikki äärettömyydessä
äärettömyys täysin käsittämätön, ihana!
Friday, January 25, 2008
Friday, January 18, 2008
3:42PM
Kaikkien aikojen shakkimestari Bobby Fischer on kuollut.
http://news.yahoo.com/s/ap/20080118/ap_on_re_eu/obit_fischer
Poimin tuolta Yahoon sivuilta pari Fischerin legendaarista juttua:
"--He praised the Sept. 11 terrorist attacks, saying America should be "wiped out," and described Jews as "thieving, lying bastards." His mother was Jewish.
He also announced he had abandoned chess in 1996 and launched a new version in Argentina, "Fischerandom," a computerized shuffler that randomly distributes chess pieces on the back row of the board at the start of each game.
Fischer claimed it would bring the fun back into the game and rid it of cheats.--"
:---)
Ja sitten vielä:
"--The United States is evil. There's this axis of evil. What about the allies of evil — the United States, England, Japan, Australia? These are the evildoers," Fischer said.
In his final years, Fischer railed against the chess establishment, alleging that the outcomes of many top-level chess matches were decided in advance.
Instead, he championed his concept of random chess.
"I don't play the old chess," he told reporters upon arrival in Iceland. "But obviously if I did, I would be the best."
Rauha hänen sielulleen!
Thursday, January 17, 2008
4:20PM
Hän viritti kitaraansa. G-kieli oli aina ollut hänelle jotenkin vaikea pala, saati sitten tällaisessa melussa. Backstagella vilisi porukkaa. Oli hippiä, goottia, punkkaria; selvinpäin, kännissä, pilvessä. Pojan viereen oli muotoutunut jonkinlainen indie-kokous: mitä kummallisimmat bändien nimet ja ylistävät adjektiivit vilisivät ilmassa.
Joku purkkaa syövä Sonic Youth -paitainen tyttö katsoi häntä intensiivisesti.
"Hieno skitta sulla, poju!"
Tyttö jätti suunsa omituisesti ammolleen.
Poika lehahti aivan punaiseksi. "Kiitti...", poika vastasi ja yritti hymyillä. Sydän pamppaili kuin kolmen kahvikupin jälkeen. Hän jatkoi virittämistä, yrittäen olla muina miehinä.
Tyttö muistutti etäisesti hänen exäänsä, Carolinea. He olivat tutustuneet pojan ollessa vaihto-oppilaana Montrealissa. Poika muisteli heidän ensisuudelmaansa. Se tapahtui Godspeed You Black Emperorin keikalla. Näin jälkeenpäin miettien se kaikki tuntui jotenkin etäiseltä ja epätodelliselta.
Sitten se tuli taas.
"Kuinkahan mun kotiväki voi..."
Ihka elävänä, siinä hänen nenänsä edessä. Mikko Alatalo. Siniset trikoot, puoliakustinen kitara, ja tietysti ne kuuluisat lasit.
Ei! Ei taas tätä! Voi rakas Jumala, anna sen mennä pois... Anna sen nyt vain kadota... Lasken kolmeen. Yks... Kaks... Kolme...
Poika avasi silmänsä.
"...kuinka siellä jaksaa rakkaat vanhempain..."
"Ei Saatana, painu nyt vittuun siitä!"
Yhtäkkiä backstagella oli aivan hiljaista. Kaikki katsoivat poikaa suu ammollaan.
Sonic Youth -tyttökin oli valahtanut aivan kalpeaksi.
Mikkoa ei missään.
"No haista sää nyt vaan vittu! Vitun psyko!"
Tyttö lähti backstagelta ja paiskasi oven kiinni niin lujaa, että paukaus sai koko väen säpsähtämään.
http://www.youtube.com/watch?v=j0Jz19K13ck
Saturday, January 12, 2008
2:18AM
Tein chakratestin, yritin olla mahdollisimman rehellinen. Tässä tulokset:
Root: open (31%)
Sacral: under-active (13%)
Navel: under-active (19%)
Heart: over-active (94%)
Throat: open (69%)
Third Eye:open (50%)
Crown: open (69%)
http://www.eclecticenergies.com/chakras/chakratest.php
Navigate: (Previous 20 entries)
|
|
![[info]](http://l-stat.livejournal.com/img/userinfo.gif){kind=small}
vanhus's journal